KENNEL MILIISIN

Koiraharrastukseni alkoi v.-81 Pohjois-Karjalassa Outokummussa, kun noudin itselleni paperittoman labradorinnoutaja nartun “Bellan”. Tähän ei tietenkään ollut vanhempien lupaa, mutta pitkän puhuttelun jälkeen Bella jäi taloon. Bellan kanssa harjoittelimme tottelevaisuutta omaksi iloksemme. Silloin oppi koiran koulutuksesta tuli kantapään ja kirjaston kautta. Bella jäi auton alle 1,5 vuotiaana ja kauhukseni jouduttiin päästämään tuskistaan. Seuraava koirani olikin “Piku” beaglen / pystykorvan sekoitus josta sainkin lopullisen innostuksen koiran koulutukseen. Piku oli erittäin miellyttämishaluinen ja temperamenttinen sekä nopea oppimaan uusia asioita. Pikusta jouduin luopumaan vanhempien painostuksesta, kun muutimme Poriin. Kaupungissahan ei voi koiraa pitää, oli käsky.

Pitkä aikainen haave saada oma bokseri toteutui -89, jolloin ostin Fin Ch. Maribox Daley Thompson alias “Jermu Laine”. Jermun kanssa sitten kävimmekin ns. “virallisissa” koulutuksissa. Liityin Ulvilan Palveluskoiriin ja suoritin PK-koulutusohjaaja kurssin. Harrastimme TOKOa, AGILITYä, PK-lajeista viestiä sekä suojelua. Jermu oli kuitenkin luonteeltaan hieman flegmaattinen ja hidas, joten tulos taso jäi hieman alakanttiin. Samalla sain näyttelykärpäs pureman, menestyksen myötä.

Ja tottahan perheessä tulee olla yksi “seura-neiti”, jonka virkaa saapui suorittamaan tiibetinspanieli narttu Lecibsin Silver Lisa s.-89. “Lissu” oli enemmänkin kotikoira tyyppiä, ja koulutin sitä vain sen verran, että elämänsä aikana se oli ainoastaan yhden (näyttely) kerran talutushihnassa, muulloin Lissu kulki vapaana seuraten perässäni. Täydellisimmän “äänettömän” kommunikoinnin ja luottamuksen olenkin saavuttanut juuri Lissun kanssa. Lissun luonne ja helppo hoitoisuus sekä terveys aiheutti kuitenkin sen, että “hurahdin” tipsuihin koko sydämestäni. Lissu poistui keskuudestamme -99.

Ja jottei ajanpuutetta tulisi, tuli taloomme “Ulpu Iivari” Maribox Urgureanu -94. Ulpun kanssa harrastimme suojelua sekä hakua. Näyttelykoiraa Ulpusta ei tullut pienen kokonsa vuoksi. Mutta viettivoimaisuutensa ja miellyttämishalunsa vuoksi se oli erittäin helppo koulutettava. Ulpun “liekki” kuitenkin sammui sairauden vuoksi kisa kauden kynnyksellä -96.

Ulpun jälkeen tulikin sitten belgianpaimenkoira / malinois narttu Taikatalven Abigail -96 “Annis” tai leikkisämmin “Vihannes Jorolainen”. Anniksen kanssa harrastimme jälkeä, suojelua. Kokeilimme myös Ring Sport, Agilityä sekä fly ball, samoin kuin vartiokoira korttikin tuli suoritettua. Annis toimikin toisinaan työkaverinani ollessani vartijana. Anniksen kanssa tuli kierreltyä myös hieman maailmaa mm. Puola, Liettua, Viro ym. Annis siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 2008.

Nykyään en omista palveluskoiraa, mutta ne kuuluvat kiinteänä osana koiraharrastukseeni ja seuraankin aktiivisesti palveluskoiria näyttelykehissä kuin koe- ja treenikentillä. Ajatuksissa siintää vielä kipinä omasta palveluskoirasta, kunhan aika tulee oikeaksi…

Voikin sanoa, että juuri “laiskuuteni” talutella koiraa, on ajanut minut koirien koulutuksen piiriin. Sillä mitä paremmin koulutettu koira, sen enemmän sille voi suoda vapauksia.

Toimin opaskoira puolella peesarina sekä olen ollut mm. v.-97 Palveluskoirien SM-kisoissa Harjavallassa opaskoirakokeen ratamestarina Jukka Heinosen kanssa. Lisäksi olen ollut ylitoimitsijana sekä ratamestarina eri pk-kokeissa. Olen toiminut myös näyttelytoimikunnissa, ja jottei tekemisen puutetta tulisi, niin suoritin myös kehäsihteeri kurssin. Mielenkiintoni kohdistuu myös yhdistystoimintaan, ja olenkin toiminut eri koira- ja rotuyhdistyksissä niin hallituksen kuin jalostustoimikunnan jäsenenä. Olen suorittanut kasvattajan alkeis- ja jatkokurssin sekä SKLn ulkomuototuomarin alkeiskurssin. Myös koetoimitsijakortti löytyy kuin myös MH-toimitsijan C-kortti. Olen allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumuksen. Pentuja myydessä noudatan SKL:n sopimuksia ja kaavakkeita.

Kennelnimen (Miliisin) anoin vuonna -95. Kennelnimen alla kasvatan nykyään tiibetinspanieleita, venäjäntoyta sekä lancashire heelereitä. Vuonna 2003 venäjäntoyt saapuivat luoksemme, ja vuonna 2010 perheemme lisääntyi lancashire heeler-rodulla. Heeler on ollut rotuna positiivinen tuttavuus ja vastannut koko tarmokkuudellaan siihen kaipuuseen, jonka malinoisimme “Annis” jätti. Tämä ihastuttava rotu valtaa varmasti tulevaisuudessa osan huomiostani ja mielenkiinnostani.

Kasvatustyöni perustuu pitkälti sijoituskoiriin, ja olenkin löytänyt todella ihania ja yhteistyökykyisiä sijoitusperheitä koirilleni- ja useimpien kanssa onkin yhteistyötä jatkettu aina kasvatustoimintani alkumetreiltä tähän päivään. Ilman heitä kasvatustyöni ei olisi mahdollista! Pyrin pitämään koiramäärän kotonani mahdollisimman pienenä, koskapa leipätyö haittaa harrastusta- ja tunteja vuorokaudessa on rajoitetusti.

Päätyökseni olen yrittäjä, ja koirien kasvatus on vain osa laajamittaista koiraharrastustani – ei toimeentuloni. Koirien lisäksi harrastan päätoimeltani jäävänä vapaa-aikana ratsastusta ja maatalous- sekä maanrakennuskoneenkuljettajan töitä. Näiden lisäksi toimin myös osa-aikaisesti järjestyksenvalvojana sekä vartijana. Vapaa-aikaani kuuluu tätä nykyä myös patikointi ja vaellus tapahtumat, sillä olen herättänyt vanhan harrastukseni henkiin. Kerran – pari vuodessa pyrin käymään alpeilla sekä lapissa rauhoittumassa nykypäivän kiireiltä.

Hevoskärpäsen pureman sain jo vuonna -79. Silläkin saralla on tullut koluttua kurssi jos toinenkin, ja omia hevosiakin on ollut muutamia vuosien varrella. Yksi mieluisista harrastuksistani on myös koirien ja hevosten valokuvaus.

Olen intohimoinen näyttelyissä kävijä ja esitänkin mielelläni myös muiden koiria sekä eri rotuja. Näyttelyissä en kuitenkaan käy niinkään tulosten vuoksi, vaan ne ovat lähinnä sosiaalisia irtiottoja arjenrutiineista sekä mahdollisuus tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Itseäni kiinnostaa koirien viettitoiminnot sekä kommunikointi kokonaisvaltaisesti, rotuun tai ikään katsomatta, ja näissähän on aina opiskeltavaa…

Päivitetty: 2015